Pientä ihmistä ärsyttää, niin monet asiat!
Avautumista ärsyttävistä asioista.

Ja sen kyllä huomaa omasta asenteestakin. Ilman rakentavaa purkaantumistapaa, olen taas alkanut kiukuttelemaan läheisille. Tunnustan siis heti tämän ärsyttävän piirteen paikkaansa pitävyyden, kun itteä v**uttaa, puran sen herkästi muihin. Siksipä palasinkin tänään pitkästä aikaa tänne.

Kesän tullessa tulee aivan uusia ärsytyksen aiheita. Talvi vei mennessään lumen, mun ultimate ärsyyntymisen ja vihan kohteeni. Mutta ei se kesäkään aina niin auvoista ole. Ensinnäkin siitepöly. Kuulemani mukaan tilanne on pahin vuosiin. Erikoista sinällään, että itselläni ei ole mitään muuta ongelmaa, kuin tulehtuneet korvat. Epämiellyttävä vaiva sekin, mutta paljon vähemmällä on tänä vuonna päästy.

Eli siitepöly ei ärsytä minua siksi, että olisin tukossa tai silmät ummessa. Sen kaikista ärsyttävin puoli on joka puolelle leviäminen. Auto on aivan keltaisenaan ja oven kahvaan et voi tarttua ilman että kädet on täynnä sitä lääkkeenkeltaista joka paikkaan tarttuvaa samettista pölyä. Iljettävää. Parvekekalusteet peittyvät siihen, vaikka kuinka pitäisit laseja kiinni. Ja koko Suomi on täynnä punasilmäisiä pärskiviä ihmisiä. Iljettävää!

Ja pyöräilijät! Nyt käydään samassa kastissa kun vanhemmat pulkassa olevine pentuineen. Ensinnäkin te aikuiset pyöräilijät. Tutuskaahan hieman siihen Suomen lakiin. Hyvin monissa tilanteissa pyöräilijä lasketaan auton kanssa samanarvoiseksi, joten sieltä ei voida täräyttää kuolleesta kulmasta kovalla vauhdilla suojatiellä ja auton eteen. Tai voi, mutta sen lisäksi että se voit olla sinä ja sun jopos johon sattuu enemmän, niin se voit myös olla sinä joka maksat sen klommon konepellissä.

Toisekseen, SUOJATIELLÄ PYÖRÄILY ON LAITONTA!!!! Opettakaa se nyt herrantähden niille kakaroillennekin, tai yrittäkää edes oppia se itse. Lapsi ei osaa tai muista aina katsoa, että tuleeko autoja. Kun taas auton ratista lasta voi olla vaikeaa havaita minimaalisen kokonsa vuoksi. Kun tähän vielä lisätään pyörillä kulkeminen, joka siis tarkoittavaa huomattavasti suurempaa keskinopeutta, on autoilijalla suurissa määrin pienemmät mahdollisuudet reagoida kullannuppunne alle tuloon ajoissa. Eli suojatiellä ajaminen on laittomuuden lisäksi myös vaarallista.

Ja nyt siellä joku ajattelee, että siinä taas yksi itsekäs autoilija, jolla on aina kiire, eikä tajua mitään kevyellä liikenteelle kulkemista (lue: kävelystä tai pyöräilystä). Väärin! Totta kyllä, kuljen autolla paljon ja joskus olen jopa kiireellä liikeellä. Mutta käytän myös jalkojani ja kuljen paljon pienten pyörillä liikkuvien olentojen kanssa. Eli tiedän kyllä molemmat puolet. Ja juuri siitä syystä koen olevani tarpeeksi asiantunteva ihminen marmattamaan tästä.

Ja vielä lopuksi. Jääkiekon MM-kisat! Ihan tosi, kuinka hanurilleen voi kisat mennä?!?! Ei missään nimessä suomalaista huippukiekkoa. Jokunen yksilösuoritus onnistu, ja sadasosa hetkittäin joukkueenakin näytti hyvältä, mutta pääasiassa aivan hirveetä kuraa. Mitä tapahtu?

Noh, yllätyksekseni tää asia ei ärsytä mua kovinkaan paljoa. “Ihan sama miten Suomi pärjää, kuhan Ruotsi pärjää huonommin”. Siinä on mun uus mottoni. Vaikka kyllä se Venäjän voitto ärsyttää. Kyllähän ne sen ansaitsi, niillä oli pirun kova joukkue, joka pelas hienoa kiekkoa. Maalinteossa ne on ihan lyömättömiä ja ne voittikin jokaikisen pelinsä tossa turnauksessa. Mutta emmä silti siitä tykkää, että ne voitti.

Mut jos sitte ens vuonna paremmalla tiimityöllä?! Joohan?

… näin lauantain kunniaksi. Monet ovat varmasti jo lukeneet, tai kuulleet, uusimmasta perhesurmasta, joka päättyi perheen isän itsemurhaan tekovälineenä auto. Osanotto apinaltakin kaikille omaisille, sekä jokaiselle jota tämä koskettaa. Apina ainakin itse on sanaton.

En vaan pysty ymmärtämään. Mikä pitää päässä naksahtaa, että tekee tuollaista? Ehkä jotenkuten pystyy vielä ymmärtämään, että joku lahtaa eukkonsa. En hyväksy, en missään nimessä. Mutta voin ymmärtää hatarasti, että joskus raja tulee vastaan. Mutta aika paljon on akankin pitänyt pahaa tehdä ansaitakseen kohtalokseen tuollaista. Vinkkinä kaikille, avioerojakin saa. Tai jos se ei riitä, niin se itsensä tappaminenkin toimii yhtä hyvin, paremminkin. Mutta sitä en pysty ikinä ymmärtämään, että mitä niin pahaa pieni lapsi (tässä tapauksessa siis 1- ja 3-vuotiaat) on voinut tehdä, että ansaitsee tulla murhatuksi, ja vielä pahempaa, oman isän kädestä.

Toinen mikä ärsyttää, on se, että tämäkin mies veti tragediaansa täysin syyttömän ja ulkopuolisen ihmisen mukaan. Nyt tarkoitan tietenkin kuorma-auton kuljettajaa, jonka alle perheen isä ajoi. Vaikka kuski on yrittänyt väistää, eikä ole voinut tehdä mitään sen enempää onnettomuuden välttääkseen, tulee asia varmasti kalvamaan, mahdollisesti jopa loppuelämän. Ja mahdollisesti vaikuttaa myös hänen oletetun perheen elämään. Voimia ja jaksamista siis apinalta myös tuolle kuljettajalle perheineen!

Jos omassa elämässä tulee seinä vastaan, niin älkää ihmiset hyvät vetäkö muita siihen mukaan. Tehkää ratkaisunne kuten parhaaksi näette, mutta jättäkää päätös muiden elämän jatkumisesta heille itselleen, tai kohtalolle, jumalalle tms. mihin kukakin uskoo… Älkää viekö viattomia mukananne. Vaikka itsemurha on läheisille kova paikka, niin jos on pakko tehdä niin raukkamainen ja itsekäs päätös, pitäkää se itsekkäänä. On helpompi selvitä läheisen itsemurhasta, kuin herätä kuolleista… Ihan vaan vinkkinä!

Nyt apina vetäytyy hiljentymään kahden pienen varastetuille elämille, jotka vietiin aivan liian aikaisin!

Ihan tosi, kuinka ärsyttäviä ne osaakaan joskus olla. Tästä aiheesta avauduin jossain määrin jo edellisessä postauksessa, mutta kävipä taas hermoihin tänään. Meillä on asiakkaana eräs vanhempi mies, joka haluaa aina että hänelle haetaan takaa tuoreinta mahdollista maitoa. Hän käy joka ikinen päivä ostamassa kaksi-neljä litraa maitoa, ja aina se pitää olla viimeisimpänä tullutta, vaikka hyllyssä olevassakin päiväystä riittäisi.

Tämä tapaus ärsyttää muitakin kuin minua. Ja vaikkei asiakkaasta varsinaisesti ole vaivaa, muuten kun että saa hakea “turhaan” tavaraa jolloin muut tehtävät seisovat, saa jo pelkästään tämän miehen näkeminen verenpaineeni nousemaan. Ja ihan tosi, jos sinä ostat joka jumalan päivä sitä samaa maitoa usemman tölkin, niin onko sillä oikeasti mitään väliä, onko se päiväys kolmen vai neljän päivän päässä?!?

No, tämä kyseinen mies tuli siis tänäänkin. Useimmat varmasti tietävät, että kaupat olivat eilen kiinni, (Pitkäperjantai ja sillee…) joten kuormiakaan ei tietenkään eilen tullut. Hyllyssä oli esillä maitoa, jossa oli päiväys 10.4. ja valmistuspvä oli 2.4. Tämä asiakas halusi siis uudempaa maitoa, neljä litraa, valmistuspäivän olisi pitänyt olla 4.4. Koska kuormaa ei edellisenä päivänä ollut tullut, uusin maito mitä löytyi oli valmistettu 3.4. ja viimeinen käyttöpäivä oli 11.4. Vein asiakkaalle sitä, niin tämä alkoi vaatimaan uudempaa. Ystävällisesti selitin, että koska kaupat eivät ole olleet auki, ei myöskään tuon päivänä ole tavaraa tullut, joten uusimmat maidot ovat torstaina tulleita, ja seuraavat tulevat vasta tänä iltana. “Niin, mutta eihän se oli minun vikani että kauppa oli eilen kiinni, kyllä minun täytyy saada tuoreampaa maitoa.” Pahoittelin asiaa, kerroin oman vaikutusvaltani mitättömyyden asiaan ja kehoitin tulemaan myöhemmin illalla uudestaan, jos tuoreinta mahdollista halusi. Arvata saattaa, että asiakas poistui kovin tuohtuneena saamansa asiakaspalvelun huonoudesta.

Huoh! Teki mieli huutaa ystävällinen kehotus oman lehmän hankkimisesta ja sen lypsämisestä perään, mutta sain pääni sisällä huutavan apinan pidettyä pääni sisällä. Ainakin toistaiseksi…

Tämän varmasti moni asiakaspalvelualalla työskentelevä tietää, mutta kerroinpahan silti. Suurin osa urpoista asiakkaista on sitä varmasti (toivottavasti) vahingossa, mutta aika monet tuntuu tarkoituksellisen junteilta. Viime päivinä mua on ärsyttänyt ihan eräs tietty seikka.

Meillä(kin) käy asiakkaita, jotka jaksaa valittaa siitä, kuinka kallista ruoka on. Enkä mä sano ettei olis, viime aikoina ruoan hinta on noussut aika paljonkin. Mutta kovinkaan moni ei tunnu ajattelevan sitä, että miksi se on niin kallista. Toki on kaikenmaailman verot ja niiden korotukset, mutta ei nekään sitä koko hintaa tee. Kaikki tavara mitä kaupoista varastetaan, näkyy pidemmän päälle hinnan korotuksina. Kuten myös se, jos paljon ja usein joudutaan myymään tuotteita alennuksella kun päivämäärät tulee vastaan. Ja vielä kolmantena hävikki. (Asiasta tietämättömille, hävikki on sitä, kun päiväys menee umpeen ja tuotteita joudutaan heittämään roskiin.)

Hävikin hallintahan on toki työntekijöiden vastuulla. Eli tilausmäärät tulee olla sellaisia, että hävikkiä tulee mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Mutta kovin moni asiakas ei tunnu ajattelevan, että myös omalla ostokäyttäytymisellään voi myös vaikuttaa tähän. Kuinka moni tunnustaa kaivavansa tuotteista taaimmaisen, jotta siinä olisi mahdollisimman pitkä päiväys? Ne jotka ei tee tätä, onneksi olkoon, olet viisas asiakas!
Tottakai ymmärrän että vihanneksia/hedelmiä tulee katsottua sen mukaan, että ne eivät ole ylikypsiä tms. Mutta esim. jauhelihassa. Jos aiot kokata siitä jotain tänään, onko sillä jotain väliä, onko päiväys ylihuomenna vai viikon päästä? Tai jos ostat maitotölkin, jota perheesi kuluttaa litran päivässä, haittaako se jos siinä ei ole päiväystä kuin kolme päivää? Kun riittävän moni kaivaa sieltä sitä kaikkein tuoreinta, jää hyllyyn vain ne, jotka sitten alennetaan parin päivän päästä ja sen jälkeen mahdollisesti heitetään roskiin. Tulee tappiota. Joka siis pidemmän päälle maksetaan nousseissa hinnoissa. Puhumattakaan siitä kuinka suuri rasite kauppojen hävikki on luonnolle. Kaatopaikkaongelmat, turha lihanjalostus, ylimääräiset kuljetussaasteet, yms.

Ymmärrän kyllä, että kovin moni ei tule asiakkaana ajatelleeksi tuollaisia asioita, mutta tuo käyttäytymismalli ärsyttää minua silti. Annan ihan elävän elämän esimerkin. Meillä on asiakas, vanhempi mieshenkilö. Käy joka ikinen pvä, ostaa joka päivä tölkkiä maitoa (muiden ostosten lisäksi). Ja jokaikinen päivä, hän vaatii tuoreempaa maitoa kuin mitä hyllyssä on. Maidon valmistuspäivä pitäisi olla kuluva päivä, tai korkeintaan edellinen. Noh, samana päivänä valmistettua maitoa meillä yllättäen ole, kun ei ole sitä lehmää jota takahuoneessa voisi lypsää. Mutta edellisenä päivänä valmistetussa maidossa on siis päiväystä viisi päivää jäljellä. Miksi, oi miksi, tämän miehen pitää saada utaretuoretta maitoa, kun hän kuitenkin tulee seuraavana päivänä ostamaan taas kaksi tölkkiä maitoa, eli selvästi ne kaksi edellistä on jo juotu?!?!

Ei pysty ymmärtämään. Jokatapauksessa, seuraavan kerran kun sinä itse olet kaivamassa sieltä sitä taaimmaista tuotetta, mieti että onko siinä tämän päivän ruoassa pakko olla eilen teurastettua possua, vai voiko siinä olla toissapäivänä lahdattua… Riittävän monen näin tehdessä, niin kuka tietää, ehkä se ruoan hinta jopa laskee jossain vaiheessa!

Taloudellisempaa ja ekologisempaa viikon jatkoa!

Kaikki varmasti (toivottavasti) tietää, että karkauspäivä osuu joka neljännelle vuodelle ja tuo siis yhden päivän lisää helmikuuhun, jollon helmikuussa on 28 päivän sijaan 29 päivää. Useimmat varmaan myös tietää, että vanhan perinteen mukaan karkauspäivänä naiset saa kosia miehiä ja jos mies vastaa kieltävästi, on tämän ostettava naiselle hamekankaat.

Nykyaikanahan ei ole enää niin tavatonta, että nainen kosisi miestä. Itsekin olen sitä kerran jos toisen vihjaillut isännälle. Tänään (tai oikeastaan eilen, kun ollaan jo seuraavan vuorokauden puolella) ajattelin sitten kysyä asiaa viimeisen  kerran. Noh, odotettavasti vastaus ei ollut myönteinen. Yllättävää kyllä, se ei myöskään ollut suoralta kädeltä kieltäytyminen. Käytännössä en siis vastausta saanut ollenkaan. Mutta voisin päätellä, että asian voisi kuopata. Mistäkö tällainen päätelmä? Tämän puolen tunnin keskustelun (minä puhuin, isäntä kuunteli) aikana isäntä vetäytyi kasaan ja hänen kädet meni aivan nahkeiksi. Keskustelun lähestyessä loppua ei sikiöasentokaan ollut kaukana. Jonkun asteista ahdistumista siis oli havaittavissa. Joten se siitä.

Nyt jotkut saattavat ihmetellä, notta miksi tämä asia on minulle niin tärkeä. Niin, hyvä kysymys, kun en täysin vastausta osaa itsekään antaa. Tai toki perusteluja asialle löytyy. Ne ei ole mitenkään järin perinteisiä perusteluja. En halua naimisiin prinsessamekon takia, tai isojen hääjuhlien vuoksi. En myöskään ole lahjojen perään. Enkä koe tarpeelliseksi todistaa avioliiton myötä rakkauttamme maailmalle. Itse tiedän että isäntää rakastan, ja sen teen avio- tai avoliitossa aivan yhtälailla. Jos naimisiin menisimme, haluaisin mahdollisimman pienimuotoisen vihkimisen, maistraatissa ja paikalla ne pakolliset kaksi todistajaa. “Juhliksi” riittäisi kakkukahvit vanhemmille, jolloin asia kerrottaisiin. Kaverit saisivat itse päätellä ovesta kun toinen nimi on hävinnyt. Omia syitäni en siis halua eritellä, mutta niitä löytyy.

Itseäni asiassa ei häritse eniten se, että isäntä on niin pahasti asiaa vastaan. Naisena toki pääni kehittää mitä omituisempia syitä miksi isäntä ei halua, mutta järjellä tiedän että hänellä on ihan hyviäkin perusteluja vastentahtoisuuteensa. Eniten minua häiritsee se, että miksi tästä on tullut itselle niin suuri asia. En koskaan pitänyt itseäni avioliittotyyppisenä ihmisenä. Aiemmin olin itsekin sitä mieltä, että avioliitto sotkee hyvät suhteet ja että instituuttina avioliitto on vanhentunut ja epäkäytännöllinen. Joten missä vaiheessa olen kolauttanut pääni niin pahasti, että tästä asiasta on tullut minulle niin tärkeä?! Miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluta asiat “pidemmälle” tai “saattaa loppuun”? Oma ahdistukseni asian tiimoilta häämentää, sillä en muissakaan asioissa ole kovin perinteinen nainen. Miksi juuri tästä asiasta on tullut niin iso asia?!

Vastausta en siis osaa antaa, en nyt, enkä varmaan koskaan. Mutta varmasti on sanomattakin selvää, että otsikoinnista huolimatta karkauspäivä ei varsinaisesti ole ärsytykseni syy, vaan oikeastaan se olen minä itse! Että hyvät yöt, ja onnee vaan ihan hitosti kaikille kihlautuneille!

Mun on pitänyt monta kertaa tässäkin parin viikon aikana kirjottaa vaikka ja mistä, mutta oon ollut aivan liian saamaton. Kuten melko monessa muussakin asiassa.

Mutta, alotetaan vaikka asiakkaista. Ihan oikeesti, mikä siinä on, että ihmiset kuvittelee olevansa jotenkin parempia sen takia, että ne tekee eri duunia kun minä? Se että sulle maksetaan liksaa enemmän kun mulle, ei tarkota sitä, että sun ulostees tuoksuis yhtään enempää kukkasille kun munkaan…

Otetaan vaikka esimerkkinä joku pukumies. Vaikka asianajaja. Kaikki eleet, puhetyyli ja yleensäkin koko ulosanti antaa heti ymmärtää, että mun kuuluis suudella sen kenkiä ihan vaan siks että saan hengittää samaa ilmaa. Mutta loppupeleissä mä voisin väittää, että 90 %:lle ainakin mun tutuista mun alan edustajat on tärkeempiä kun joku asianajaja.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, tottakai mä oon sitä mieltä, että lakimiehenä olo on vaativaa työtä ja kyllä suurin osa niistä ansaitseekin saada parempaa liksaa kun minä. Mutta melkeen voisin väittää, että kuitenkin arvoilta ja ajatusmaailmaltaan aika moni kaupanneiti/-herra, tai siivooja tms. on ihan oikeesti parempi ihminen kun tää asianajaja, joka kyllä murehtii illallispöydässä Champagnen maakunnasta lennätetty samppanjalasillinen kädessään ilmastonmuutosta, mutta hyppää taas aamulla sen BMW Z4:n rattiin, samalla kun vaimo lähtee kohti Stockmannia BMW X3:llaan. Ne teot hyvä ihmiset, ne teot. Niillä sä määrittelet sen, että ootko sä hyvä vai huono ihminen, et sillä että paljonko sun tililläs on rahaa.

Tai sitten muuten vaan vehkeentapaiset asiakkaat. Hyviä esimerkkejä siitä, miten pilaat kaupanneidin päivän:

Esim.1
M: “Päivää!”
A: “Tota!”

Esim.2
A: “Onko teillä tuotetta X?”
M: “Valitettavasti sitä ei ole, mutta tosta löytyisi tota tuotetta Y”
A: “No v**tu jos mä sitä haluaisin, niin mä varmaan olisin stn pyytänyt sitä.”

Esim.3
A: “Teillä oli mainos tällasesta tuotteesta…”
M: “Joo, valitettavasti tuote on loppunut/ei olla saatu/tai muu vastaava vaihtoehto jonka lopputuloksena on se, että tuotetta ei ole”
A: “ON SE NYT PRKL ETTÄ EI MITÄÄN HOIDETA. TOLLASET KESKENKASVUSET HUPAKOT MIESTEN TÖISSÄ HLVTT, MENISIT SINNE KEITTIÖÖN NIIN KUN KUNNON NAISEN KUULUU!!”
M: “Kiitos palautteestanne, toimitan sen eteenpäin johtajalle. Mukavaa päivänjatkoa!”

Esim.4
M: “Laitetaanko vielä lisää?”
A: “…Jooo…”
Hetken tauko,
A: “…se riittää kyllä.”
*Vinkki: Jos haluat lisää, vastaus on kyllä/joo, jos ET halua lisää, vastaus on ei/ei kiitos/se riittää…

Tossa nyt päällimmäisenä mielessä olevia esimerkkejä. Näitä tulisi lisääkin, mutta ehkäpä mä joskus omistan kokonaisen kirjotuksen pienille ja suurille ärsyttäville asioille, joita aasiakkaat kaupassa tekee, joita te voitte sitten ilkeyttänne käyttää. Toki, haluan huomauttaa, että ärsytyksen aiheet saattaa vaihdella työntekijästä riippuen. Mä en järkyty siitä jos joku yrittää hutasta nenukkaan, mutta sitten taas mua ärsyttää massiivisesti se, että mukavan päivänjatkon-toivotukseen on niin vaikeaa vastata…

Mua on tänään myös ärsyttänyt Räsänen. Kyllä vain, Päivi “Minä haluan asennuttaa jokaiseen suomalaiseen toisen silmän tilalle kameran, jotta voin tarkkailla ja vahdata heitä vielä enemmän”-Räsänen. Koska nyt alkaa menee noi sen jutut jo vähän yli. En tiedä kuinka valveutuneita te ootte, mutta jos te ette tiedä mistä on kyse, niin käykää lukemassa vaikka tuolta  http://www.hs.fi/kotimaa/R%C3%A4s%C3%A4nen+haluaa+rajoittaa+anniskelua+tunneilla/a1305556026429?ref=lk_is_ko_2
Ja toi nyt ei sinällään mun elämää hetkauta, en juurikaan harrasta baareja, saati alkoholia. Mutta onhan toi nyt sanomattakin selvää, että toi nimenomaan lisäis poliisien tarvetta. Sanoinpa sen nyt silti..

Mulla oli paljon muutakin kirjotettavaa, mutta alkaa toi kello olee jotakuinkin sitä paljon, että tää ajatus ei enää kulje. Samanlaista sohjoo kun tuolla pihallakin perhana. Mutta ehkäpä näihin tunnelmiin on hyvä jättää. Jos jotakuta alko ärsyttää  Päivi “Minä haluan asennuttaa jokaiseen suomalaiseen toisen silmän tilalle kameran, jotta voin tarkkailla ja vahdata heitä vielä enemmän”-Räsänen yhtä paljon kun mua, niin mm. Iltasanomien sivuilta löytyy linkki addressiin, jossa vaaditaan sen eroa. Suosittelen! <3 Hyvää yötä!

…ja sanomattakin lienee selvää, että se on todella ärsyttävä. Itseasiassa ärsyttävä ei edes riitä kuvailemaan sitä tunnetta, minkä se ihminen mussa herättää.

Tämä täti on entinen deegu. Kun sen lapset oli pieniä, niin se saatto hävitä moneksi päiväksi ryyppyreissuilleen jättäen lapsensa keskenään kotiin. Jo alle kouluikäisinä. Lapsensa pääsivät onneksi lopulta muualle asumaan, ja niistä kasvoi täyspäisiä aikuisia.

Jossain vaiheessa täti lopetti ryyppäämisen, ainakin suurinpiirtein. Mutta vuosien dokaaminen jätti jälkensä, kymmenisen vuotta sitten se sai aivohalvauksen. Nykyään täti on pyörätuolipotilas, eikä sen toinen puoli toimi oikeastaan ollenkaan. Täysin itseaiheutettua, multa ei paljon myötätuntoa tipu.

Tädillä on myös mies. Totaali m**kku äijä. Käyttää ympärillä olevia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Enkä usko että kattelis tätiä yhtään pidempään, ellei kieli pitkällä odottais perintöä tädin äidiltä. (Eli mun mummiltani).

Mä näen tätiä kerran-kaksi vuodessa, pakosta. Kun se sen m**kku mies dumppaa sen mummille “ihan vaan pariks päiväks”. Yllättäen tää pari päivää aina venähtää viikoks, kaheks, viime talvena täti oli siellä kuusi viikkoa. Eikä puhettakaan että veisi mitään ruokia akkaansa viedessään, tai että kävisi välillä edes käyttämässä kaupassa mummia.

Mummilla on ikää reilusti yli kaheksankymmentä. Hänellä on takanaan useita sydänkohtauksia, selkäongelmia ja hieman heikentynyt muisti. Myös muita vanhuksille ominaisia ongelmia on viime aikoina alkanut tulemaan. Joten mielestäni on kohtuullista olettaa, että tuon ikäiselle ihmiselle ei enää tyrkättäisi pyörätuolissa istuvaa veemäistä akkaa, jolla kaikenlisäksi on epilepsia.

Joku sukulaisihminen joskus totesi, että onhan siitä kuitenkin seuraa mummille. Vaan kun ei ole. Jos mummi muistelee vanhoja, on tädin vastaus heti “v**tuako sä noita samoja juttuja aina, ole nyt hiljaa!” tai jos siellä on joku muu käymässä, ei anna mummin puhua mitään loppuun, vaan alkaa lässyttämään päälle. Hän vaatii kaikenmaailman erikoisruokia, luomusontaa sun muuta pirun arvokasta. Eikä puhettakaan että maksaisi täysihoidostaan yhtään mitään mummille.

Kolmisen viikkoa sitten täti oli taas ilmestynyt mummille, taas viikonlopuksi. Sunnuntaina tädin mies oli soittanut olevansa niin kipeä, ettei pysty tulemaan akkaansa hakemaan. Viime torstaina mummi oli soittanut tälle miehelle, että ei enää jaksa eikä pysty hoitamaan tätiä. Oli itse flunssassa ja täti oli loukannut jalkansa vessassa kaatuessaan, eikä liikkunut sängystä mihinkään, edes syömään. Tädin mies oli käynyt mummilla, selitellyt kuinka asunnossa on remonttia, että siellä on pölyä ja pahoja hajuja, eikä ollut vienyt akkaansa mennessään.

Mummi oli saanut tämän jälkeen (stressin, yleisen ketutuksen ja väsymyksen seurauksena) kolme lievää sydänkohtausta. Nitrot olivat onneksi auttaneet niihin ja siinä vaiheessa mummi oli tajunnut, että joko tädin on lähdettävä, tai hän itse lähtee jalat edellä. Oli sitten perjantaina soittanut ambulanssin tädille, että kun on niin huonossa kunnossa ettei syö eikä muuta. Ensiapumiehet olivat tulleet ja kyselleet siinä hieman taustoja. Koittivat saada lääkäriä kiinni, että saisivat lähetteen viedä suoraan kuntoutuslaitokseen. Valitettavasti lääkäriä ei saatu kiinni, kun 200 suomalaista autoilijaa kunnostautuivat Lahdenväylällä… Olivat sitten soittaneet tädin miehelle, että vievät tädin sairaalaan. “Ei sitä mihinkään sairaalaan, tulee liian kalliiksi. Mä haen sen huomenna pois!” Oli sentään hakenut.

Minä siis kävin sunnuntaina mummille kaupassa ja pitämässä seuraa (mitä pyrin tekemään vähintään kerran viikossa, jos vaan työt antavat myöten). Niin, tämän kaiken edellä kertomani kuultuani, voitte vaan arvata, että ärsyttääkö…?!

Listataanpa jokunen niistä tähän. Mua ärsyttää patologiset valehtelijat. Ihan tosi, kuinka ihmeessä ne kuvittelee selviävänsä niistä valheistaan ulos?!
Enkä mä nyt missään nimessä yritä väittää, ettenkö mä olis ikinä elämäni aikana valehdellu, mutta otetaan vaikka esimerkiks että joku kertoo ihan uskomatonta tarinaa reissuistaan, joka selviää olevan uskomaton juuri sen takia, että se ei ole tosi. Tai valehtelee ostaneensa frendille keikkaliput lahjaksi, ja hehkuttaa etukäteen kuinka siistiä siellä keikalla tulee olemaan, mutta viikko ennen keikkapäivää tulee täysi radiohiljaisuus, oletuksella, että kun asiasta ei puhu mitään, “lahjan saanut” frendi ei muista asiaa…
Mitä ton kaltasesta toiminnasta hyötyy?!?

Toinen asia mikä mua ärsyttää, on pakkanen. Nyt viime päivinä täällä meilläkin on ollu ihan kiitettävästi pakkasta ja se ei ole kivaa. Kylmyys tuntuu otsalohkossa saakka, vaikka kuinka olis pipo päässä. Sormet jäätyy kun koitat skrapailla sitä hemmetin syväjäätä irti auton lasista.
Sitte kun käynnistää auton, niin se vetää bensaa moljoonasti, kun se kone on niin super jäässä. Vaikka kuin olis ollu tolpassa kiinni. Ja sitte se auto lämpenee joku kilsa ennen kun oot päässy määränpäähän, ihan vaan jotta se sitten päivän siinä seistessä vois jäätyä kunnolla uudestaan…
No, onneks lehdessä ainakin lupailivat, että ens viikolla lauhtuu. Parempi olis kanssa. Jouduin taipumaan sähkötupakan kokeiluun, koska ei vaan innosta mennä tonne parvekkeelle palelemaan. Vaikka ohan tuo muutenki hitusen terveellisempi vaihtoehto ymmärtääkseni, plus tulee hirmusti paljon halvemmaks. Varsinki kun tonki nappasin isännältä, niin ei mulle ole maksanut mitään.

Seuraava asia mikä mua ärsyttää, on taudit. Mistä hitosta niitä pöpöjä oikeen sikiää? Stressaa, kun koko aika isännän kanssa vuoron perään kotona, millon on angiina, millon vatsatauti, millon ihan perus räkis jne. En oo ees uskaltanu laskee mun sairaslomapäiviä viimeseltä puolelta vuodelta, koska se olis vaan ihan liian ahdistavaa. Nyt mä vaan toivon että kevät tulis äkkiä, niin näistä taudeista päästäs eroon.

Sitte mua ärsyttää vaalit. Kyllä, puhun juurikin tällä hetkellä käytävistä presidentin vaaleista. Mulle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää, että ketä mä millonkin äänestän näissä vaaleissa. Mulle on myös teoriassa aivan sama mitä toiset ihmiset äänestää. Mun mielestä molemmat ehdokkaat on oikeesti viisaita miehiä, joilla kummallakin on hyviä ideoita ja hienoja ajatuksia. Arvot niillä vaan on kovin erilaiset. Joten mä tietenkin äänestän sitä jonka arvot kohtaa omani.
Sitä mä vaan en ymmärrä, että toista ehdokasta pitää dissata. Oon mäki saattanu kotona sanoa jotain ilkeetä siitä toisesta, mutta että jossain sosiaalisessa mediassa kiihkoillaan ja tehään tästä joku uskonsota lähestulkoon. Ylipäätään tää kamppailu on keskittyny täysin irrelevantteihin asioihin, eikä tollasten seikkojen mun mielestä pitäis vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen.
Ja sitte tää leimaaminen. “Sä äänestät sitä ja sitä, sä oot selkeesti persu.” “Sä äänestät sitä, senkin suvaitsematon paskiainen.” “Sä äänestät sitä, ootko joku homofoobikko?” “Sä äänestät sitä, taidat olla sossupummi ja köyhä!” MITÄÄÄÄÄH?!?! Antakaa toistenne äänestää sitä ketä ne haluaa, ja jättäkää ne homoläpät ja homofoobikkoläpät sinne oman päiväkirjan sivuille. Sunnuntaina presidentti jokatapauksessa vaihtuu ja uusi presidentti varmasti hoitaa tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla, eikä se yksinään tätä maata pysty kadotukseen syöstä. Ollaan vaan tyytyväisiä, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Muista, jos et äänestä, niin on aika turha sitten jälkikäteen nillittääkään!

Viime viikolla mua ärsytti hyvin paljon enemmän vielä kun tänään. Sillon se oli vaan oma elämä joka mua potki. Avaudun vielä siitäkin, koska sillon kun tää tapahtu, ei kyseessä ollu pelkkä ärsytys, vaan mentiin jo aivan megalomaaniseen v**utukseen, jonka salamoinnin alta Zeuskin olis väistäny. Eli en vaan kyennyt purkautumaan rakentavalla tavalla.
Eli, tapahtumasarja alko siitä, kun onnistuin loukkaamaan silmäni, todella typerällä tavalla. Should’ve seen that coming-meiningillä. Noh, seurailin sitä pari päivää, mutta kun silmän punotus vaan levisi, silmää särki hulluna ja näkökenttä heikentyi, oli päivystykseen lähdettävä. Ajelinpas sitten tuolla, kun auto levisi. Kyllä vain, jonkinasteinen moottorivika.
Sitten koitan saada yhteyttä vakuutusyhtiön hätäpäivystykseen. Siellä oli teknisiähäiriöitä linjassa, joten taistelin kolme puhelua ja 20 minuuttia, ennen kun sain selvitettyä asiani. Tässä vaiheessa yllättäen oli melko vilpoisaa jo, sillä auto oli kylmennyt jo aikaa sitten. Hetken kuluttua hinausauton kuljettaja soittaa, “mulla menee vähintään 20 min että oon siellä.” Loppujen lopuksi odottelin auton kanssa reilu tunnin, jonka jälkeen sain kaverilta kyydin alkeperäiseen määränpäähän, eli sinne päivystykseen. Silmässä oli onneks vain naarmu, antibiootit ja rasvaa silmään. Auton korjaus sen sijaan maksoi yli 400 euroa. Ja mikä pahinta, jouduin kulkemaan bussilla pari päivää töihin… Vastenmielistä… Ja hyyyyyvin ärsyttävää. Sai taas todeta, kuinka tyhmiä monet ihmiset ovatkaan.
Loppuviikko meni toivoessa, että jospa tästä hengissä selvitään, niin ehkä se ensi viikolla taas jo helpottaa. Noh, näin ei käynyt, vaan tämä viikko on jatkunut aivan yhtä suuressa suosiossa onnettaren puolesta, eli nyt vaan odottelen sitä meteoriittia joka putoaa asuntomme päälle. Mutta mä tuun tänne sitten kertomaan, että kuinka paljon mua ärsyttää se, että meijän jätti-iso telkkari hajos siinä rytäkässä…

Parempaa loppuviikkoa, toivottavasti myös itselleni!

…mikä maailman turhin tunne. Mä kävin tästä aiheesta keskustelun yks ilta yhden ystäväni kanssa. Tunsin itteni niin kovin älykkääks siinä analysoidessa kateutta. Ja onhan se täysin turhaa. Typerääkin vielä.

Kateus on kovin energiaa vievää. Sillä ei saavuta ite yhtään mitään, päinvastoin, se jäytää sisältä ja katkeroittaa. Pahimmassa tapauksessa sä kadehtimalla menetät ystävän, jos kateuden kohde on sellainen. Eihän mikään, mitä sun ystävällä (tai yleensä ihmisellä jota kadehdit) ole varsinaisesti sulta pois. Kyse on kuitenkin loppupeleissä valinnoista. Se ihminen on valinnut jossain kohtaa toisin kun sinä, ja siksi sillä on jotain mitä sulla ei. Samahan pätee myös toisinpäin. Sen sijaan että sä olisit vaan kateellinen, niin kannattaa tehdä asialle jotain. Mitä se toinen on tehny saadakseen jotain niin hienoa, että sitä pitää kadehtia?! Tee sama perässä. Asiat pitää ansaita, ei ne tule ilmaseks.

Niin, näin hienosti mun järkeni puhui ja ajattelee. Mutta mitä tekee mun tunnepuoli (jossa selkeesti on melko pahoja vammautumia)? Noh, keksii heti seuraavana päivänä asian, josta voi kadehtia, aivan, ei yhtä ystävää, vaan hyvin hyvin montaa, ja vielä muutamaa tuttuakin siihen päälle. Näppärä tunnevammanen minä!

Nyt olen siis kokopäivän kieriskellyt oman kateuteni pimennoissa, ja pelkästään tän yhden päivän jäljiltä mun energiani on niin loppuunkulunut, että koko maailma on tällä hetkellä toivoton, synkkä ja musta paikka. Ja mikä vielä mahtavampaa, mun pääni siis tietää kuinka turhaa tää on, joten se sitten kertoo tunnevammaiselle puolelleni sen, kuinka huono ihminen me oikeestaan ollaankaan. Että sitä ei vaan voi olla onnellinen ystävän puolesta, että sillä menee hyvin. Ei, vaan pitää heti ajatella, että miks toi ei voinu sattua mun kohalleni, ja mitä mä oon tehny väärin että jään ilman…

Niin, nyt siis voisi todeta, että lopeta se valittaminen, ja tee se mitä ystävä(t) on tehneet päästäkseen siihen. Vaan kun mä oonkin niin näppärä, että kadehdin asiaa, mihin en voi (ainakaan teoriassa) vaikuttaa. Käytännössä kyllä, mutta niin rajuihin toimenpiteisiin en halua ryhtyä. Ja tähän taas voisi todeta “nonni, hittooko siinä sitte nillität?” Niin, sanoppa se. Näin ollen siis tänään hyvin suuresti ärsyttävä asia olen (taas kerran) minä itse.

Toki, ylemmyyden tunnoissani täytyy kuitenkin mainita, että näistä oman pääni sisällä olevista ongelmista ystävieni onnea kohtaan en ole ääneen puhunut. Ajatuksenani on, että jos minulla on ongelma, ei se saa tulla ystävieni ongelmaksi, sillä he eivät sitä ole aiheuttaneet. Näin ollen järkeni on vaan koitettava saa tunnepuoleni vakuutettua siitä, että kateudesta tulisi pyrkiä pääsemään eroon. Saapi nähdä kuinka onnistuu, mutta jo tälle ajatuksen tasolle pääseminen on ihan hyvä merkki. Ehkä minussa tapahtuu jotain hiljaista sisäistä kasvua, jonka myötä ehkä jonain päivänä voin sanoa itseäni hitusen paremmaksi ihmiseksi.

…sanotaan häntä vaikka Markukseksi. Markus tietää kaiken. Ihan mikä asia onkaan kyseessä, Markus tietää siitä kaiken. Ja esittää “tietonsa” äänensävyllä, jonka tarkoituksena on tehdä selväksi se, kuinka typerä sinä olet luullessasi jonkun asian menevän toisin kun mitä hän sanoo.

Markukselle ei sanota vastaan, tai jos sanotaan, Markus loukkaantuu verisesti ja on valmis vetämään ranteensa auki. Jos joku joskus kunnolla huomauttaa Markukselle jostain, tai suuttuu Markukselle, saattaa Markus jopa itkeä. Kyllä vain!  Markuksen itsetunto ei ole paras mahdollinen. Hän pätee uskotellakseen itselleen olevansa viisas, mutta uskoo kuitenkin olevansa aivan p*ska. Ja ruma. Ja tyhmä. Markus ei ole aivan p*ska, Markus tekee inhmillisiä virheitä (kuten kaikki meistä), mutta Markus pyrkii yleensä hoitamaan työnsä niin hyvin kuin kykenee. Markus ei kuitenkaan tiedä kaikista asioista kaikkea, mutta Markukselle on turha koittaa kertoa mitään uutta, saati antaa ohjeistusta, sillä, Markus tietää kaiken. Markus ei myöskään ole ruma. Markus ei ole parhaimman näköinenkään, mutta missään nimessä Markus ei ole ruma. Paitsi humalassa, kun Markukselle tulee “olen niin sexikäs”-vaihe. Silloin Markus on ruma. Markus ei myöskään ole tyhmä. Markuksen kyky manipuloida ihmisiä osoittaa sen.

Markuksessa on narsistin vikaa. Jos joku joskus uskaltautuu huomauttamaan Markukselle jostain, Markus kääntää sen jonkun toisen syyksi. Tai kostaa. Markus on eräänlaisissa vastuutehtävissä. Markus ei kuitenkaan ole asemaltaan yhtään korkeampi, kuin lähes ketään muukaan. Siitä huolimatta edes johtaja ei saa Markuksesta otetta. Markus tekee mitä Markus haluaa. Ja taas, jos erehdyt huomauttamaan, saat tuta “jumalan” vihan. Markus osaa tehdä elämäsi erittäin hankalaksi.

Markus vihaa työtään. Se myös kuuluu ja näkyy. Huonona päivänä kukaan ei uskalla puhua Markukselle. Markus sen sijaan haukkuu kaikki työtoverinsa, yleensä jostain vähäpätöisestä. Markus ei tahdo eikä aio jäädä alalle. Kuitenkaan Markus ei ole vielä ratkaissut, mikä olisi Markuksen arvolle sopiva ura. Ehkä Markus ratkaisee sen ennen kuin on 40-vuotias. N. 10 vuotta aikaa siis.

Markuksesta voisi avautua vielä hyyyyyvin paljon enemmänkin, mutta enpä viitsi nostattaa näin vapaa-ajalla verenpainettani enempää. Jos joku siellä nyt kuvittelee uskovansa oman itsensä olevan tuo Markus, niin suosittelen menemään peilin eteen ja miettimään mikä omassa itsessä on vialla. Koska kyllä, jotain on oltava vialla jos itsekin uskoo olevansa noin ärsyttävä… Mutta uskoakseni todellinen Markus ei itseään tästä tunnistaisi, vaikka sattuisikin lukemaan tätä, sillä huonosta itsetunnostaan huolimatta, Markus ei usko itsessään olevan mitään tämänkaltaisia vikoja… (Tiedän, hyvin ristiriitainen ilmiö!)

Näihin tunnelmiin, palaillaan taas, kun jotain edes lähes yhtä ärsyttävää ilmaantuu!